Positiivisia lentokokemuksia

Matkustajien kertomuksia ja kuvia ilmapallolennoilta (julkaistu oikeuden omistajien luvalla):

Ilmassa

”Moi Markku
Suuret kiitokset teille kaikille oikein mukavasta matkasta kuin myös asiantuntevasta toiminnasta ja rennosta meiningistä asiakkaiden kanssa.

On helppo uskoa, että matkustajille jää mieliin hyvin positiivinen mielikuva kuumailmapalloilusta ja samalla yritysenne toiminnasta. Ilmailuahan varmaan pidetään suhteellisen "jäykkänä" organisaationa tiukkojen sääntöjen ja turvallisuusasioiden takia, mutta matkustajan näkökulmasta lennollemme oleelliset asiat tulivat kyllä selviksi helposti omaksuttavassa formaatissa. Uskoisin vähän hermostuneemmankin matkustajan rauhoittuvan ainakin ylimääräisistä peloista lentoon valmistautuessaan ja lennon aikana näin toimiessasi.
Itselleni eivät korkeat paikat ole mikään ongelma, sillä kuvailen paljon myös maisemakuvia ja hyvien kuvakulmien vuoksi joutuu välillä myös kiipeilemään aika korkeisiin ja hankaliin paikkoihin. Korissa oli oikein kotoisa olo. Tuntui vain sitä, että aika suhahti turhan nopeasti...varmaankin tuttua palautetta matkustajiltanne.
Oheistan liitteeksi yhden kuvan matkaltamme ja palataan asiaan muun kuva-aineiston osalta, kun ehdin niihin paremmin perehtymään.

Terveisin Jussi”

Markku ja miehistö

Seppo Kuttila:

”Olin seurannut huvittuneena puolituttujen ilmapallolentäjien touhua, mutta kipinä ei ollut minussa syttynyt taivaalla kruisailuun. Mielestäni merellä purjehtimiselle ei ollut vertaa, eikä kuumailmapallolla lentäminen vaikuttanut kiehtovalta. Sain yllättäen työkavereilta 50-v lahjaksi lentolipun kuumailmapalloon. Innostuneena odotin lentoa ja tuulien tyyntymistä.
Lentopäivä oli aurinkoinen, ja iltaan mennessä tuulet olivat rauhoittuneet. Lento alkoi Tikkakosken lentokentältä, jossa oli mielenkiintoista seurata korin ja pallon kokoamista. Pallon koko oli yllätys: Se tuntui peittävän taivaan ja kiskaisevan korin taivaan tuuliin –kirjaimellisesti.

Lento alkoi kuitenkin niin pehmeästi, ettei tasapainoelin reagoinut nousuvauhtiin. Minkäänlaista huimausta tai heikotusta ei tuntunut. Kapteeni nosti pallon muutamassa minuutissa matkakorkeuteen, jossa näköala oli huikea. Järvet, metsät ja taajamat muodostivat upean mosaiikin ilta-auringossa. Samalla selvisi, ettei matkalla tulisi kylmä, sillä palloon puhallettu lieska lämmitti ja jopa hiosti matkustajia.

Kuumailmapallon kulku oli majesteetillisen mahtavaa. Se tuntui lentävän kuin pumpulissa tai suuren purjeveneen lailla kevyessä myötätuulessa. Kummassakaan ei tunnu tuulen virettä. Loppumatkasta kapteeni laski pallon lähelle maan kamaraa ja oli mielenkiintoista seurata ylhäältä, vain muutamien kymmenien metrien päästä ihmisiä, karjaa, leikkiviä lapsia ja autoja.
Matkan finaali oli jännittävä: Löytyisikö turvallinen laskeutumispaikka suurelle pallolle? Miten kauan varakaasua riittäisi? Pallo laskeutui vartin etsiskelyn jälkeen niitylle, ja parin pompun jälkeen kori oli tukevasti maassa. Pallon pakkaaminen kuljetusvaunuun sujui rivakasti. Matkustajat skoolasivat kuohuviiniä ja haikailivat jo seuraavaa kuumailmapallon lentoa.
Sain kuumailmapallolla lentämisestä haastajan merellä purjehtimiselle, jota olin pitänyt mahtavimpana kokemuksena. Pallolla lentäminen oli niin nautinnollista ja poikamaisen kiehtovaa kaikkine valmistautumis- ja purkuvaiheineen, että lennän heti uudestaan kun saan mahdollisuuden.”